Lasten liikunnan tärkeydestä
Tietoa lasten liikkumisesta ja liikuntasuosituksista on taatusti nykyisin saatavilla riittävästi. Media on myös kiitettävästi nostanut liikkumisen tärkeyttä lapsivaiheessa esiin. Parhaimmillaan lapsen tulevan elämän yhteistä pohjaa luodaan yhteistyössä perheiden, varhaiskasvatuksen työntekijöiden, koulujen aikuisten ja seurojen kanssa.
Nykypäivän tiedon valossa ei tarvitse pohtia sitä, onko liikunta lapselle tärkeää ja hyödyllistä. Se on sitä monella tapaa! Viime aikoina on tutkittu paljon liikunnan ja motoristen taitojen yhteyttä oppimiseen ja mielenterveyteenkin – ja todettu positiivisia vaikutuksia. Jos lapsena saavuttaa riittävät liikunnan perustaidot, voi myöhemmällä iällä valita, mitä alkaa harrastamaan. Mutta jos vaikkapa pallojen kanssa touhuilusta ei ole elämän alkutaipaleella saanut riittävästi toistoja, on iso kynnys päästä mukaan pallopeleihin myöhemminkään. Liikunnalla on yhteys myös terveen itsetunnon kehittymiseen. Perheliikunnasta puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään perheen yhteisen tekemisen ja ajan tärkeyttä!
Lapsen maailmassa on nykyisin ajankäytön suhteen enemmän vaihtoehtoja kuin meidän vanhempien lapsuudessa. Ulkoleikeillä ja -pelailulla on paljon kilpailijoita, joista ehkä suurin yksittäinen ”vastustaja” on erilaiset ruudut. Senpä takia lapsen liikkeelle saaminen vaatii toisinaan meiltä aikuisilta enemmän aktiivisuutta kuin ennen. Vanhemmilla ja muilla kasvattajilla on iso rooli siinä, että lapsi oppisi nauttimaan liikunnasta ja haluaisi täyttää vapaa-aikaansa ulkona liikkuen. Joskus se vaatii positiivista patistamista. Lapsi harvoin lähtee liikkumaan mielessään kunnon parantaminen, taitojen kehittyminen tai terveyden edistäminen. Lapsi liikkuu, jos hän saa siitä hauskuutta, jännitystä ja pystyy tekemään sitä kavereiden tai perheen kanssa.
Pitää muistaa, että yhtä lailla lapsia kuin aikuisiakin innostaa toiminta, jossa koemme olevamme kyvykkäitä. Onnistumiset ovat tärkeitä ja innostavat jatkamaan. Kannattaakin miettiä, mikä tuo lapselle hyviä fiiliksiä esimerkiksi ihan tavalliselta metsäretkeltä: Onko se eväät? Pieni hippaleikki kesken retken? Seuraa johtajaa - leikki? Temppuilu kivien tai puunrunkojen päällä ja niiden kuvaaminen? Geokätköily?
Monesti ajattelemme liikuntaa jonain liian hienona tai vaikeanakin asiana. Lapsen päivittäinen ja viikoittainen liikuntamäärä voi koostua varsin tavallisista puuhista, kuten koulumatkojen kulkemisesta kävellen tai pyörällä, aktiivisista ulkoiluhetkistä päiväkodissa ja koulussa tai perheen yhteisistä leikkipuistoissa käynneistä. Liikunnan ei tarvitse olla ihmeellistä! Seuroilla on tärkeä rooli lasten liikuttamisessa, mutta riittävän liikunnan saamiseksi ei tarvita ohjattua tai maksettua harrastamista.
Perheen yhteiselle liikkumiselle ei ole yhtä oikeaa tapaa. Mutta mitä aiemmin lapsi tottuu siihen, että ulkoilu ja liikunta kuuluvat arkeen, sitä todennäköisemmin hän liikkuu myös aikuisena. On tärkeää luoda perheeseen liikuntakulttuuria ja liikunnallisia rutiineja. Kuten niin monien tapojen omaksuminen jo lapsena helpottaa niiden toteuttamista myös aikuisena – tämä pätee myös liikuntaan!
Kirjoittaja työskentelee opettajana ja lasten liikunnan asiantuntijana Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä