KEVÄTFLUNSSA
Nenä on tukossa ja lihaksia särkee. Kevätflunssa iski minuun keskellä parhainta kevättä. Kuukautta aiemmin viiletin hiihtolatuja tuulen hulmuttaessa pipon alta pilkistäneitä kosteita hiussuortuvia. Eivätpä suojanneet hikipisarat lähipiirissä jyllänneeltä pöpöltä. Vedän varpaat tiukemmin viltin alle ja manaan huonoa vastustuskykyäni. Vai onko kyseessä vain epäonni?
Sairastaminen kuuluu ihmisen elämään. Suomalaisten on laskettu sairastavan parisenkymmentä miljoonaa erilaista nuhakuumetta vuodessa. Influenssaan sairastuu vähintään kymmenesosa väestöstä. Sairaustaakka ei jakaudu tasaisesti. Osaa ei tunnu kellistävän minkäänlaiset epidemiat, kun taas toiset potevat jotakin tartuntatautia harva se viikko. Alttius sairauksille ja taudinaiheuttajille on osin perinnöllistä ja osin varhaislapsuuden vastuskyvyn kehittymisen säätelemää. Suuri osa torjuntajärjestelmästämme on kuitenkin omien elämänvalintojemme tulosta. Tarttuvien tautien lisäksi väestöä kalvaa moni pitkäaikaissairaus. Se, miten ja millaisessa arjessa elämme, ratkaisee suurelta osin terveytemme suunnan.
Antiikin Kreikan merkkihenkilö ja lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates sanoi kehon tarvitsevan liikuntaa pysyäkseen terveenä. Liike on yksi ihmiselimistön perustarpeista ja automaatioista. Luonnonkulttuureissa liikkuminen oli selviytymisen elinehto: sitä tarvittiin ruoan ja veden hankintaan ja etenkin vaarojen välttämiseen. Koloon käpertyminen oli merkki kuoleman lähestymisestä. Nykyajalla haasteet kohdataan toisenlaisina, mutta tiede on osoittanut, että liikettä tarvitaan edelleen. Liikunta suojaa sydäntä, aivoja, keuhkoja, verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Liikkeen puuttuminen voidaan todeta aina solutasolla asti toimintaketjujen ja tukirakenteiden hapertumisena.
Vaikka suomalaiset ovat maailman ulkoilullisinta kansaa, koituu liian vähäisestä arkiliikkumisesta koko kansakunnalle miljardiluokan lasku. Vuosikymmenten myötä arkea vietetään yhä enemmän paikallaan ollen. Vuorokauden 24 tunnista kahdeksan tulisi käyttää nukkumiseen. Loppu jakaantuu arkisille toimille. Suuri osa käyttää senkin pääsääntöisesti istumiseen tai makoilemiseen. Sata vuotta sitten maatalon emännällä saattoi kertyä tavallisissa puuhissaan parikymmentä tuhatta askelta päivässä. Arkikulttuurin muutos on ollut melkoinen, eikä iso osa nykysuomalaisista saavuta esiäitiensä askelmäärää edes viikon aikana!
Kuumeeni laskee nopeasti. Kiittelen lähimetsässä talven aikana tehtyjä hiihto- ja kävelylenkkejä. Todennäköisesti niiden ansiosta vastustuskykyni kampitti flunssan ja oireeni jäivät lyhykäisiksi. Mieli palaa jo halusta päästä juoksemaan kevätauringon kuivattamille metsäpoluille. Liikunta kannattaa kuitenkin aloittaa maltillisesti hiljalleen määrää ja rasitusta lisäten. Lähiympäristön kevääseen heräävä luonto on siihen oivallinen paikka. Kymmenesosa aikuisista liikkuukin suositusten mukaiset minuutit (150 min/vk) lähiluonnossaan. Liikunnan iloon voi liittää havainnointia, tutkailua tai vain rauhoittumista. Pienikin liikunta- ja luontohetki on terveydelle hyödyllistä. ”Mennäänkö huomenna iltarasteille?”, kysyy alakouluikäinen ystäväni tekstiviestillä. Tottakai! Saatan toki joutua ottamaan tavallista enemmän kävelyaskelia juoksun sijaan, mutta se ei haittaa. Yhteinen hetki metsässä on tärkein!
Hanna Haveri
Medical advisor/Planetary Health -physician
MD PhD, Specialist in Neurology
Special Competence in eHealth
Health and Hospital Services
